Tietoja

Viimeksi päivitetty: 23.02.2013 16:26

Julkaistu: 04.01.2013 15:55

Kirjoittanut Oula Paltto

Osumat: 11195

Jääkärieversti, insinööri Arthur Reinhold  S a a r m a a. Synt. 23. 9. 1892 Tuusulassa. Kuoli 31. 1. 1971 Helsingissä. Suomen Radiosähköttäjäliiton ensimmäinen kunniajäsen 28. 11. 1920.

Suomen Radiosähköttäjäliiton 30-vuotisen toiminnan johdosta selosti liiton ensimmäinen kunniajäsen, jääkärieversti, insinööri Arthur Reinhold Saarmaa Radiosähköttäjä-lehdelle vuoden 1950 lopulla antamassaan kirjoituksessa maamme radiotoiminnan alkutaipaleen tapahtumia. Tammikuussa 1971 kuollut eversti Saarmaa oli – kuten tunnettua – maamme radiotoiminnan alkuunpanija niin puolustuslaitoksen, kuin siviiliradiotoiminnankin osalta. Julkaisemme tässä mainitun, hänen 20 vuotta sitten kirjoittamansa historiallisen muistelman näistä radiotoiminnan alkutaipaleen tapahtumista, jotka kiinteästi liittyvät myös Suomen Radiosähköttäjäliiton perustamisvaiheisiin ja kehitykseen:

"Kolmenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat häipyvät vähitellen mielestä – varsinkin yksityisseikat – mutta suomalaisten radiosähköttäjien mainehikkaan uran alku oli niin merkittävä, että siitä on jäänyt jäljelle monta mieluisaa muistoa.

V. 1917 Suomen itsenäisyyden sarastaessa ei maassamme vielä ollut omia radioasemia eikä suomalaisia radiosähköttäjiä, lukuunottamatta kahta jääkäriä, jotka toimivat salaisissa vapaussodan valmisteluissa. Vasta vapaussodan alettua nosti radiotoimintakin salaista verhoaan. Vaasan radion valtaus 29. 1. 1918 ja jo samana päivänä sieltä annetut radiosanomat ilmoittivat maailmalle, että suomalainen radiotoiminta oli alkanut. Vaasan radio toimi aluksi yhteyden pitäjänä Suomen ja Ruotsin välillä sekä puhtaasti sotilasradiotehtävissä. Näiden tehtävien ohella joutui se sittemmin toimimaan myöskin ensimmäisenä suomalaisena rannikkoradioasemana. Tämä tapaus sattui helmikuun 24 päivänä 1918, jolloin jäänsärkijämme Sampo, joka avusti kotiinpalaavia jääkäreitä kuljettavia laivoja, ja johon Saksassa oli asennettu kipinäasema, kutsui Vaasan radiota. Yhteys saatiin heti ensimmäisten kutsujen jälkeen ja kuuluvaisuus oli hyvä kumpaankin suuntaan. Hetki oli juhlallisen tunnelmallinen ja näin vuosien jälkeen arvosteltuna oli se ennen kaikkia historiallinen. Jo saman päivän iltana sai Vaasa yhteyden toiseenkin suomalaiseen laivaan – Arcturukseen, joka kulki Sammon vanavedessä. Näin oli toiminnan alku luotu ja siitä kehitys alkoi kulkea aimo askelin eteenpäin.

Muutamiin muihinkin suomalaisiin laivoihin hankittiin radiot ja aluksi toimivat sähköttäjinä jääkärit sekä myöhemmin ruotsalaiset ja norjalaiset vapaaehtoiset. Vapaussodan päätyttyä nousi kehityksen käyrä varsin jyrkästi. Yhä useampiin laivoihin ilmestyi radiot. Samoin laajeni rannikkoradioasemaverkko suuresti. Vaasan lisäksi olivat Turku, Hanko, Maarianhamina, Santahamina, Suursaari, Viipuri, Sortavala – vain muutamia tärkeimpiä mainitakseni – aloittaneet toimintansa, sähköttäjinä nuoren armeijamme radiosähköttäjät. Näiden kouluttaminen oli jatkunut erittäin tehokkaana sodan aikana, ja sen päätyttyä jatkui se keskeytymättä edelleen silloisessa Sotalaitoksen Radiolennätinosastossa, sittemmin Kipinälennätinlaitoksessa ja Radiopataljoonassa.

Kipinälennätinlaitoksen alaisena toimi v. 1918–19 kaikkiaan 16 eri rannikko- ja saariradioasemaa sekä sen välittömässä johdossa useita laivaston, merenkulkuhallituksen ym. laivaradioasemia. Myös kauppalaivaston radiot, joiden lukumäärä kasvoi nopeasti, olivat liikenteellisesti Kipinälennätinlaitoksen johdossa. Radiosähköttäjiä tarvittiin yhä lisää ja kysyntä oli paljon suurempi kuin mitä ehdittiin kouluttaa. Silloin oli myös kantahenkilökunnalla loistoaikoja, sillä useimmat toimivat tilapäissähköttäjinä laivoilla. Heille järjestettiin lomaa milloin mitäkin ulkomaanmatkaa varten ja tällainen lomailu, paitsi että se oli varsin kysytty ja miellyttävä, oli myös aina taloudellisesti hyvin tuottava. Myöskin muutamien asevelvollisten varusmiesten osalle sattui sellainen onnenpotku, että saivat vaihtaa raskaat päivittäiset harjoituksensa jännittävään ja mieluisaan ulkomaanmatkaan. Vanhemmat sähköttäjät muistanevat vielä hyvin nämä entiset hyvät ajat ja hyvin monilla on niistä omakohtaiset kokemukset – tietenkin vain mieluisat.

Koska tällainen tilanne ei kuitenkaan ollut puolustuslaitoksen omien etujen mukaista, oli asialle saatava nopeasti tyydyttävä ratkaisu. Siviiliradiosähköttäjien koulutus oli aloitettava ja parhaiten se voitiin saada aikaan Kipinälennätinlaitoksessa. Niinpä v. 1920 perustettiin Santahaminaan radiosähköttäjäkurssi, jonka johtajana allekirjoittaneella oli kunnia toimia. Oppilaiksi hyväksyttiin vain sotilasradiokoulutuksen saaneita ja hyvät ammattisähköttäjän edellytykset omaavia "funkkereita". Tämä kurssi osoittautui varsin onnistuneeksi. Kaikki oppilaat suoriutuivat ankarista kansainväliset vaatimukset täyttävistä kokeista hyvin arvosanoin. Heidän pätevyytensä tulikin senjälkeen heti käytännön kokeeseen eri laivoilla ja ilokseni sain todeta, että he olivat miehiä paikallaan. Niihin aikoihin sain nimittäin vastaanottoa useilta ulkomaisilta radioviranomaisilta ja laivoilta monia ylistäviä mainintoja suomalaisten radiosähköttäjien taitavuudesta, jopa lausuntoja, joista ilmeni, että suomalaiset ovat valioluokkaa muiden maiden radiosähköttäjien rinnalla. Tällaiset mieluisat tulokset antoivat uutta intoa kurssitoiminnan jatkamiselle ja niinpä kurssit sittemmin jatkuivat vuosittain aina 1926 saakka, jolloin posti- ja lennätinhallitus vihdoinkin suostui työn jatkajaksi.

On mieluista todeta, että suomalaiset radiosähköttäjät näin alusta alkaen ovat luoneet itselleen ja amattikunnalleen* hyvän maineen maailman radiosähköttäjien joukossa ja että se edelleen – ammattikunnan suuretessakin – on säilynyt ja lujittunut. Tieto ja taito sekä niiden oikea käyttö luo menestystä kaikkialla. Tämän tosiasian ovat suomalaiset radiosähköttäjät täysin mitoin oivaltaneet.

Suomen Radosähköttäjäliiton* 30-vuotisjuhlan johdosta on minulla kunnia lähettää tervehdykseni kaikille maamme radiosähköttäjille sekä toivoa liitolle ja sen jäsenille parhainta menestystä."

Edellinen osa:

Esipuhe

Seuraava osa:

1. Liiton perustaminen