Tietoja

Viimeksi päivitetty: 11.12.2021 12:14

Julkaistu: 14.12.2011 21:32

Kirjoittanut Juhani Tikkanen

Osumat: 565

Julkaistu alunperin 21.03.2011 Vuodatus.Netissä, kopioitu sieltä:

VM on julkistanut termin kestävyysvaje, jonka suuruus ensin ilmoitettiin 10 miljardiksi ja "korjausajanjaksoksi" seuraava vaalikausi eli neljä vuotta. 

Jos (ja kun?) tämä kestävyysvaje on tarkoitus ottaa valtion omista toiminteista niin se tarkottaisi pelkkinä työpalkkoina kaikkien valtion työntekijöiden hyllyttämistä. Mukaan lukien poliisit, armeija, rajavartiosto, eduskunta, ja vaikkapa Liikenne- ja turvallisuusvirasto Trafi.

Pienistä työllistäjistä esim. Haltik on valtion "kokonaan omistama" virasto.

Julkisella sektorilla tarkoitetaan myös kuntasektoria, mutta VMn mahti ei suoraan yllä itsenäisiin ja itsepäisiin kuntiin, jotka toimivat kuten yksityinen sektori mutta heidän verotulonsa on taattu eikä siitä sinällään tarvitse olla huolissaan. Rahaa tulee sisään vaikka kuntajohto ei niin tuottavuushenkinen olisikaan.

Työntekijäpuolelta on laskeskeltu VMn kestävyysvajeen vuoden 2011 talouslukujen pohjalta on matalimmallaan olevan kenties 3 miljardia, mutta kahdeksan vuoden aikana. Näkemyseroissa on siis huima ero.

Kestävyysvaje on vaikea määritellä; sen elementit koostuvat suurelta osin ennustamattomista elementeistä, eli kuinka paljon on veronmaksajia jotka maksavat valtiolle veronsa, paljonko on ALV.n tuotto, jne.

Olkiluodon Ranskalais-Puolalaiset verottomuussotkut eivät siis osaltaan auta kestävyysvajetta.

Suomalaisten rakentajien harmaat tilit eivät myöskään kerrytä VMn toimintarahastoja.

Kuinka paljon esim. Nokia ulkoistaa Suomessa olevia toiminteitaan esim. Microsoftin palkollisille nähtäneen aika pian.

Ylläpidetäänkö kuntien rahoilla terveyskeskuksia, keskussairaaloita, vai jatketaanko niiden siirtoa ulkomaiselle

pääomalle, jne.

Annetaanko Valtion hallinnon työasemat ulkomaiselle yhtiölle hoivattavaksi osakeyhtiölain mukaisin katevaatimuksin; valtion työpalkat säästynevät mutta ylläpitokulut eivät minnekään katoa. Suunta on ollut nähtävissä.

Omituisesti ulkoistuspullan rusinat ovat leipoutuneet ulkomaisiin pääoman kasvatusfirmoihin.

Esimerkkeinä vaikkapa Terveystalo. Katsastuksen A1 ja K1, toisen voittorahat menevät Espanjaan, toisen Lontoon kautta Amerikkaan.

jne.

Me Suomen Tasavallan asukkaat saamme käydä keskustelua yhden kerran tänä vuonna käydä kun käymme eduskuntavaaleissa äänestämässä.



Alla lainaan tänne sellaisenaan Pardian sivuilta Nummen kirjoituksen.

Se on myös Pardian sivuilla, mutta tallennan sen myös tänne keskustelujemme pohjaksi.

Lainaus alkaa:



Nummi: Epävarmuus ahdistaa valtiohallinnon henkilöstöä

16.3.2011

.

Valtion henkilöstön työilmapiiriä ja työyhteisöjen toimintaa kartoitetaan monin tavoin. Valtiokonttori tekee joka toinen vuosi henkilöstön työhyvinvointia ja työkykyä kartoittavan Kaikki hyvin työssä? -tutkimuksen, joista viimeisimmät tulokset julkistettiin joulukuussa 2010.

Työ- ja elinkeinoministeriö teettää vuosittain koko työmarkkinoiden tilaa seuraavan tutkimuksen, työolobarometrin. Ennakkotietoja tuoreimmasta Työolobarometri 2010:sta saatiin tammikuun 2011 loppupuolella. Pardia on myös tehnyt jäsenistölleen laajan jäsentutkimuksen muutaman vuoden välein, viimeisimmät 2002, 2006 ja 2009.
Mainituissa tutkimuksissa selvitetään työyhteisön tilaa osittain samantyyppisin kysymyksin ja tulokset ovat monilta osin toisiaan tukevia. Tietyissä asioissa on tapahtunut positiivista kehitystä, mutta joissakin on taas nähtävissä kielteisiä ilmiöitä.

Henkilöstö kokee työpaikkansa uhatuksi
Pardian omat jäsentutkimukset ovat osoittaneet menneellä vuosikymmenellä huolestuttavaa kehityssuuntaa. Niiden jäsenten määrä, jotka kokivat työpaikkansa uhatuksi, nousi vuodesta 2002 vuoteen 2009 viidestätoista kolmeenkymmeneen prosenttiin ja eniten työssä jaksamista haittaavaksi asiaksi kohosi epävarmuus tulevaisuudesta.

Sama huolenaihe näkyi työolobarometrin uusimmissa tiedoissa. Työelämän laatua kuvaavat tiedot on työolobarometrissa tiivistetty neljäksi ulottuvuudeksi. Ne ovat tasapuolinen kohtelu, työpaikan varmuus, voimavarat suhteessa vaatimustasoon sekä kannustavuus, innovatiivisuus ja keskinäinen luottamus. Valtion henkilöstön varmuus työpaikasta oli heikentynyt viimeisen vuoden aikana huomattavasti, muilla aloilla kehitys oli päinvastaista.

Muissa ulottuvuuksissa valtion saamat arvosanat olivat kyllä kehittyneet parempaan suuntaan, mutta ne jäivät kaikissa kohdissa työmarkkinasektorien keskiarvon alapuolelle. Tasapuoliselle kohtelulle annettu arvosana oli kaikista huonoin.

Vaikutusmahdollisuudet ovat heikentyneet
Pardian jäsentutkimuksissa näkyy erittäin selvästi, että tietojen saanti työpaikan tavoitteista ja tulevaisuuden suunnitelmista on muuttunut kielteiseen suuntaan. Kun vuonna 2002 oli kuusi prosenttiyksikköä enemmän niitä, jotka katsoivat tiedonsaannin menneen huonompaan suuntaan, niin vuonna 2009 heitä oli jo 22 prosenttiyksikköä. Yhtä voimakas muutos huonompaan oli vastaavana aikana tapahtunut mahdollisuudessa vaikuttaa omaa asemaa ja työtehtäviä koskeviin ratkaisuihin. Samansuuntainen muutos, joskin hieman pienempi, oli havaittavissa myös mahdollisuudessa itsensä kehittämiseen.

Työolobarometrissä tulee esille aivan sama ilmiö työelämän muutoksen suuntaa mitattaessa. Valtiolla sekä tietojen saaminen työpaikan tavoitteista että mahdollisuus vaikuttaa omaan asemaan olivat edelleen muuttuneet kielteiseen suuntaan. Näissä molemmissa osatekijöissä valtiolla oli myös kriittisemmät arviot kuin millään muulla sektorilla.

Työelämän mielekkyys on vähentynyt
Suhtautumista työelämän mielekkyyteen on mitattu kaikissa mainituissa tutkimuksissa. Työolobarometrissä todetaan valtion poikkeavan muista sektoreista selvästi muita kielteisempien muutosarvioiden vuoksi. Valtiolla oli 22,5 prosenttiyksikköä enemmän niitä, jotka kokivat työelämän mielekkyyden muuttuneen huonompaan suuntaan kuin niitä, jotka olivat päinvastaista mieltä.

Pardian kaikissa 2000-luvun jäsentutkimuksissa vastaava luku on ollut noin 23 prosenttiyksikköä. Myös Kaikki hyvin työssä 2010? -tutkimuksessa oli selvästi enemmän niitä, jotka katsoivat muutoksen olevan huonompaan suuntaan.

Työyhteisössä on puhallettava yhteen hiileen
Eräissä henkilöstön asemaa, työtehtäviä ja työpaikan sisäisiä suhteita koskevissa kysymyksissä on sen sijaan jäsentutkimustemme tuloksissa ollut havaittavissa kehitystä myönteiseen suuntaan. Niiden vastaajien osuus, jotka kokivat saavansa tukea ja rohkaisua esimieheltään hankalissa tilanteissa, on noussut. Samoin koettiin työtoverien tuen ja rohkaisun lisääntyneen.

Myös esimiesten ja työtoverien vastaajien työtä kohtaan osoittama arvostus on lisääntynyt. Eräitä esimiestoiminnan osa-alueita arvioitiin myös aiempaa positiivisemmin. Näitä olivat esimerkiksi palautteen saaminen esimieheltä ja esimiesten tapa jakaa vastuuta työntekijöilleen. Esimiesten tuntemuksen alaistensa työtehtävistä koettiin myös kehittyneen myönteiseen suuntaan. Näihin muutoksiin lienee yhtenä vaikuttajana ollut käyttöön otetut uudet palkkausjärjestelmät kehityskeskusteluineen.

Tuottavuusohjelman vaikutustako?
Kaikki hyvin työssä 2010? -tutkimuksessa esitettiin kysymys ”Miten valtion tuottavuusohjelman toteutus on mielestäsi vastannut sen tavoitteisiin omassa organisaatiossasi tai toimialallasi?” Vastaajista puolet oli sitä mieltä, että erittäin tai melko huonosti. Vain kahdeksan prosenttia vastaajista oli tyytyväisiä tuottavuusohjelman toteutukseen organisaatiossaan. Merkille pantavaa oli, että esimiehet olivat selvästi muuta henkilöstöä tyytymättömämpiä.

Samassa tutkimuksessa esitettiin myös kysymys ”Mikä tuottavuusohjelman tavoitteista on ollut useimmin esillä työpaikallasi?” Yli puolet muusta henkilöstöstä ja noin kaksi kolmasosaa esimiehistä katsoi henkilötyövuosien vähentämisen olleen useimmin esillä. Vain joka seitsemännen vastaajan mielestä useimmin oli ollut esillä tuottavuutta edistävien toimintatapojen kehittäminen.
Tutkimuksessa todettiin myös, että tuottavuusohjelman erilaiset painotukset heijastuivat sekä hyvinvointiin että työpanokseen. Siellä, missä tuottavuuden parantaminen painottui toimintatapojen kehittämiseen, havaittiin selvästi positiivinen vaikutus työyhteisöön.

Valtion tuottavuusohjelma käynnistettiin 2000-luvun alkuvuosina ja sen silmiinpistävin piirre on ollut se, että tuottavuutta on yritetty parantaa henkilöstöä vähentämällä. Henkilöstön vähentämistavoitteet täsmentyivät viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Virastot ovat olleet pakotettuja sopeutumaan tuottavuusohjelmaan, koska niiden budjetointia on leikattu henkilöstön vähennystavoitetta vastaten. Tämä nurinkurinen lähtökohta on monissa virastoissa hankaloittanut toimintaa ja vaikeuttanut tuottavuuden kehittämistä järkevällä tavalla. Onkin ilmeistä, että monet edellä mainitut kielteiset muutokset ovat seurausta tuottavuusohjelman nykyisestä toteutuksesta.


Pertti Nummi. Nummi toimi Pardian tutkimuspäällikkönä 1993–2010.