Historia

Tietoja

Viimeksi päivitetty: 30.06.2014 23:19

Julkaistu: 30.06.2014 22:35

Kirjoittanut Oula Paltto

Osumat: 3349

On syksykesä v. 1920. Kipinälennätinlaitoksen komppanioissa Santahaminassa on valmistauduttu koulutustarkastukseen, jonka suoritti silloinen sotaväenpäällikkö kenraali Vilkama.

Tarkastus käsitti myös raskaan kenttäaseman pystytyksen. Asema pystytettiin ripeästi, mutta kiireessä jäi korkea masto vähän latvastaan kallelleen. Vastaanottaessaan ilmoitusta kenraali totesi, että ripeästi kävi, mutta että masto on vähän kallellaan. Ilmoituksen tekijä silloinen vänrikki Sweins vastasi: "Kyllä Herra kenraali, se johtuu siitä, että sähkötetään suuntaan, johon masto on kallellaan." Vastaus tepsi.

Kenraalin saapuessa tupaan N:o 2, jossa allekirjoittaneella oli kunnia asua, lähin mies huusi huomiota, ja sitten alkoivat ilmoitukset määrätyssä järjestyksessä. Viimeksi ilmoittautui sotamies ja taiteilija Leo Korpela seuraavaan tapaan: "Herra Kenraali. Komennettu tupalurjukseksi". Jolloin Kenraali katkaisi ilmoituksen ja sanoi: "Minäkö?" "Ei kun minä", vastasi Korpela. Poika näes hätäytyi lopullisesti, sillä hänen oikeassa kädessään oli naru, jonka alapäässä sätkytteli hiiri, joka oli saatu kiinni odotellessa tupatarkastusta ja nyt tämä otus sätkytteli siinä Kenraalin ja yleisesikuntaherrojen hämmästykseksi. Kenraali kysyi: "Mikä tuo on". "Se on Kipinälennätinkoulun oppilashiiri, Herra Kenraali", kuului vastaus. Kenraalin käskystä naru leikattiin poikki ja hiiri kiirehti lähimpään koloon, joita kyllä oli rottiakin varten.

V. 1923.

Perkjärvellä kenraali (silloin eversti) Nenonen oli kovasti kiinnostunut viestiasioista ja käskystään kokeiltiin maalennättimiä.

Kokeilun aikana laite vastaanotti myös kaiken sen liikenteen mikä tapahtui läheisessä puh.linjassa. Kenraalin kuivahko sotilasnaama meni hymyyn kuullessaan erään majurin kysyvän esik.päälliköltä (kapt. Simolin): "Mene kysymään siltä äijältä, että saanko mennä Viipuriin". Kapteeni tuli kokeilupaikalle ja sanoi: "Herra eversti", jolloin Nenonen katkaisi ja sanoi: "Saa mennä". No, kapteeni selvittyään hämmästyksestään yritti uudestaan, että "Herra eversti"? – "Saa mennä", sanoin* Nenonen. Kapteeni yritti päästä alkuun vielä kolmannen kerran sanomalla: "Herra eversti" – jolloin Nenonen sanoi: "Majuri saa mennä Viipuriin". – Kapteeni Simolin oli aivan äimänä koko sen päivän ja kun vielä peloitimme, että varokaa puheitanne, joita Nenonen tarkkailee laitteellaan, pojat olivat aivan totisia muistellessaan viimeaikaisia puh. keskustelujaan.

Kerran elokuussa v. 1923 sattui päivystäjä nukahtamaan ja eräästä Keski-Europan* maasta jäi säätiedot kuulematta ja päivystäjä antoi edellisen sääilmoituksen muuttaen vain vähän joitakin numeroita sillä seurauksella, että tähän maahan kaikkien kummastukseksi keskellä hellekautta ilmestyi kova pakkasaalto – päivystäjän kohdalle sattui kuitenkin tapauksen vuoksi hiukan hellettä.

V. 1924.

Leiriharjoitukset Lappeenrannassa päättyivät valtaisaan sotapeliin, johon siihen aikaan kuului pitkät marssit ja lopulta tositappelu. Allekirjoittanut joutui n.s. watin aseman kanssa ratsuväen käyttöön. Ensimmäisenä päivänä ajettiin erinäisiä kilometrejä eikä kellään ollut asiaa radioasemalle. Illalla arvon eversti tuli luokseni pitkä, rouvalleen osoitettu kirje kädessään ja sanoi lyhyesti: "Lähettäkää tämä, osoite on tuo." Selostin että ei käy päinsä. Eversti suuttui kertakaikkiaan, heitti kirjeen maahan ja sanoi: "Arvasinhan minä ettei sillä p:lla mitään tee", ja lähti pois, eikä sen jälkeen asemaani kukaan vaivannut.

V. 1934.

Yölennolla kokeiltiin valorakettien näkyväisyyttä. Kokeilua varten oli radiointi järjestetty siten, että hallilta saattoi toimia kuin yleisradioasemalta ikään ja harjoitusta oli seuraamassa lukuisa määrä rouvia ja muuta väkeä. Raketit näkyivät mainiosti aina 4000 m:n korkeuteen. Radioyhteys puheella oli hyvä. Maassa olevia ihmetytti kovasti kun sanoin: "että nyt laukaistiin ja nyt näkyy". Vastaanotin kun ilmoitti tämän. "Mistä helvetistä se tietää että ammutaan", sanoi majuri Alameri: "Antakaa niin ammun tuonne halkopinon väliin". No, pappa ampui ja minä vastasin: "Nyt tuli laukaus, mutta kuka piru siellä ampuu halkopinojen väliin". Kansa oli yhä enemmän ihmeissään. Ja juttu oli se, että totta kai maailmalle kiiri koko se meteli mitä hallilla tapahtui ja kaikki siellä olevat, koiraa myöten osallistuivat lähetykseen. Harjoitus oli yksi hauskimpia elämyksiäni. Viestimiehenä täytyy sanoa, että viestikuri oli olematon. Asiaa lievensi se, ettei siihen aikaan lyh.aalloilla kuitenkaan ollut tapana kuunnella, joten esim. viipurilaisista vain jokunen oli kuunnellut esitystä.

V. 1937.

Lensin BL-pommikonetta Englannista ja olimme tulossa Amsterdamiin. Sähkäri sai yhteyden lentokentille. Sai myös määräyksen, mutta ei saanutkaan sitä ymmärrettävästi vastaan, vaikka oli kuitannut sen. Tähystäjänä toiminut luutnantti Lumiala ja allekirjoittanut koettivat arvailla sen sisältöä. Yleisin sana oli selvä RUE. Ja kun aikamme pohdittiin, sanoin että kyllä se tarkoittaa, jotta laskekaa rauhassa. Ja me laskimme nurmikolle. Aseman viranomaiset tulivat nyrkit pystyssä vastaan ja olivat hurjana, kun emme olleet laskeneet kiitoradalle käskyn mukaisesti. Käsky oli ollut ranskan kielinen*. Tuntia aikaisemmin oli eräs kone mennyt nurmikolla ympäri.

V. 1938.

Amsterdamista starttasi kohti Hamburgia allekirjoittanut sähköttäjänään luutnantti Tamminen. Toista konetta ohjasi nyk. kapt. Lumiala. Sää oli kurja ja siksi puikahdin heti pilven yläpuolelle. Kurssi oli 72°. Yhteys molemminpuolinen ja sen kun seilattiin. Aikalaskelmien mukaan laskeuduin pilvien alapuolelle ja olimme aivan purjehdusviivalla 4 min. lennon päässä lentokentältä. Laskun jälkeen odotettiin toista konetta. Lopulta se tuli kovaa vauhtia eteläisestä suunnasta. Lenteli eri suuntiin ja välistä oli pyörätkin jo alhaalla. Saksalaiset kenttäviranomaisetkin jo kysyivät, miksei se laske. Tulihan kone lopulta maihin ja hyvin tulikin. Kovenin Lumialalle, että mikä oli syynä esitykseen, jolloin tilanne selvisi. Hänen koneensa sähköttäjä ei oikein luottanut itseensä ja siksi kuunteli meidän liikennettämme ja antoi samat pasmat Lumialalle. Kaikkihan meni hyvin, mutta kun me puikahdimme pilveen ja sillä oli selvä, työskentelymme päättyi. Toisen koneen sähköttäjä ei tätä huomannut. Otti jatkuvasti vastaan käskyjä, jotka oli tarkoitettu mittarilentoa harjoittaville saksalaisille sot.koneille. Lumiala aluksi noudatti sähkärin ohjeita. Ei kuitenkaan enään* mennyt pilveen, vaikka käsky olisi edellyttänytkin sellaista ja lopuksi sanoi: "Siimat ylös. Tämä poika laskee nyt". Ja tilanne oli selvä. Kyseisen koneen sähköttäjä oli hyvä viestimies, puuttui vain käytännöllinen kokemus.

Julkaisulle lähettänyt ev.luutn. A. Eskola.

*

Vanhimmat titarit Laatokan kipinälennätinasemilta muistanevat vielä erään kuuluisan allekirjoituksen, joka oli kaikkien k.o. päällikön allekirjoittamissa papereissa:

Kaikki. Laat. löyt. kiint. kip.lenn.as. pääll. jääk.luutn. N. N.: Kaikkien Laatokalla löytyvien kiinteitten kipinälennätinasemien päällikkö jääkäriluutnantti N. N. (Läh. Ea.)

Eräällä sotilasmanöverillä jäi puolueemme esikunta vangiksi radioasemineen. Päätin sähköttäen ilmoittaa siitä meidän päävoimillemme. Siinä naputtaessani saapui eräs upseeri paikalle ja sanoi: "Ette saa sähköttää mitään, koska olette joutuneet vangiksi". Selitin hänelle, että täytyy painella avainta vain sen takia, etteivät akut pääse pilaantumaan. Tämän hän sitten hyväksyikin, jolloin sain ilmoitettua päävoimillemme, että olemme joutuneet vangiksi ja missä olemme. Aikaa kului pari tuntia tämän jälkeen, mutta sitten tapahtui yllätys meidän vangitsijoillemme, sillä he joutuivat mottiin kokonaan ja harjoitus meni plörinäksi. Samainen upseeri saapui sitten myöhemmin luokseni ja "faanasi" kovasti minua, mutta meikäläiset olivat sentään kovasti tyytyväisiä. (Läh. Ea.)

*

Seuraava s/s A:ssa Lontoossa sattunut tositapaus:

Radiosähköttäjä H.: Ilmoitan poistuvani pariksi tunniksi laivasta hankkiakseni radioasemalle aikaisemmin ostetttavaksi* määrätyn milliampperimittarin.

Kapteeni K.: Mutta pitäisihän kipinän toki ymmärtää kauppaa ja merenkulkua senverran, että tietää englantilaisen mittajärjestelmän suosivan tuumalaskua, joten milliampperimittarit täällä ovat tuontitavaraa. Miksi niinollen maksaisimme niistä tullia, varsinkin kun lähiaikoina purjehdimme Saksaan, missä ne ovat kotimaista tuotetta ja halpoja. (Läh. V. H.)

*

s/s Wipusta vastaan höyrysi v. 1938 Englannin Kanaalissa suuri muatkustaja-alus*. Kun perämies turhaan yritti vilkulla saada tietää sen nimeä, pyysi perämies sähköttäjää tiedustelemaan sitä radiolla. Ensimmäiseen kysymykseen ei tullut vastausta. Toiseen kysymykseen tuli kutsumerkitön ilmoitus: "Katsokaa". Sähköttäjä hämmästyi vastausta ihmetellen mistä sitä voisi katsoa ja läksi ilmoittamaan perämiehelle saamaansa vastausta. Tällöin huomasi hän matkustajalaivan savupiippujen välissä palavin sähkölamppukirjaimin nimen: "Bremen". (Läh. T. L.)

Eräässä vanhassa laivassa, s/s "Smutissa", oli päälähetin ollut pitemmän aikaa käyttökelvoton. Moottorigeneraattori käämittiin ja kipinärukki suitsi tulta ja tulikiveä. Tuli siihen sitten keittiömestari ja sanoi: "Kyllä nyt on voimakas lähetin kun se "löi läpi gramofoonissakin". (Läh. O. S.)

Eräs "fonella" kuultu "meidän kesken" tarina.

Rupattelipa kerran pari åålantilaista kipparia radiopuhelimella. Toinen oli tulossa M:haminasta ja tiesi mielenkiintoisia kotipuolen uutisia. Olikin oikein mehevä mutta intiimi juttu eräästä perämiehen rouvasta. Kertoja alkoi: "Om du lovar, att inte tala om det här åt någon, så skall jag så här oss emellan sagt berätta åt dig, hur den där NN:s käring bar sig åt... jne.

Kun juttu kerrottiin yleisellä fonebandilla salaisuutena ja "näin meidän kesken", on keskustelun kuulleen sähköttäjän omaatuntoa vähän soimannut vaitiololupauksen rikkominen, kun ei malttanut sulkea vastaanotinta vaikka oman purkin kippari sattui juuri silloin olemaan radiohytissä. (Läh. T. V.)

Ihan totta.

Eräs tunnettu sähköttäjä tarvitsi kerran miestä avukseen akkujen puhdistukseen t.m.s. Purkki oli niitä, joilla oli jatkuvasti kränää antennin vetämis-y.m.s. "arvovaltakysymyksistä".

Kipinä: Tarvitsisin miehen avukseni.

Försti: Ei jouda.

Kipinä: Pitäisi joutaa kun minun pitäisi vetää hilakäyrä suoraksi.

Försti: Jaa, no sitten täytyy järjestää. Luuletko, että Anderson (vähän vielä heiveröinen jungmanni) jaksaa. Hän voi kyllä tulla heti. (Läh. T. V.)

*

V. 1923–24 oli m.m. rann.laivastossa käytännössä venäl. kidevastaanottimia. Näiden kide meni helposti vireestä, joten sitä oli käsiteltävä varoen. Lähetysajaksi otettiin kide pois ja asetettiin pöydälle merimieslakin päälle ja kun siirryttiin kuunteluun, pysäytettiin moottori ensin ja sitten asetettiin kide paikalleen. Näistä varotoimenpiteistä huolimatta meni kide joskus pois vireestä ja silloin oli ryhdyttävä summerin avulla virittämään sitä. Tämä vain osoitukseksi sen aikaisista työskentelyvaikeuksista. (Läh. J. T.)

Edellinen osa:

6. Yksi monista.