Historia

Muuta toimintaa

Muuta toimintaa

Alkuaikoina monet tekijät haittasivat liiton toimintaa. Jäsenmäärän pienuudesta johtuen riittivät jäsenmaksutulot hädin tuskin juoksevien menojen peittämiseen. Ei ollut omaa toimistoa, ei palkattua henkilökuntaa ja ensimmäinen kirjoituskonekin saatiin liitolle vasta 1929. Oli hoidettava palkkaneuvottelut, kirjeenvaihto ja tiedotustoiminta kaukaisillakin merillä purjehtivien jäsenten kanssa. Oli taisteltava ulkomaalaisten radiosähköttäjien poistamiseksi suomalaisista laivoista, estettävä ns. perämiessähköttäjäjärjestelmän saamasta jalansijaa laivoissamme, tehtävä lukuisia esityksiä viranomaisille Suomen liittymisestä kansainväliseen radiosopimukseen sekä tehtävä ehdotuksia puutteellisen radiolainsäädännön tarkistamiseksi.

Kuitenkin liitto pystyi tämän ensimmäisen vuosikymmenensä aikana laskemaan vankan perustan tulevalle toiminnalle. Että liitto mainitunlaisissa olosuhteissa pystyi sellaisiin saavutuksiin, johtui ennenkaikkea liiton silloisten johtohenkilöiden tarmokkaasta ja epäitsekkäästä toiminnasta yhteiseksi hyväksi.

Liiton toiminta on perustunut erinomaiseen yhteishenkeen, joka alusta saakka on vallinnut kaikkien maamme kansainvälisten radiosähköttäjien keskuudessa.

Vasta 1930-luvun alussa sai liitto edullisemmat olosuhteet toiminnalleen. Tiedotustoimintaa helpotti oman äänenkannattajan julkaiseminen vuoden 1930 alusta lukien, ja oma toimistohuone saatiin käyttöön vuoden 1934 alusta sihteerin asunnon yhteydestä.

Nykyiseen omaan toimistohuoneistoon päästiin muuttamaan vuonna 1964.

Päätoiminen toiminnanjohtaja palkattiin liittoon vuonna 1954, toimistoapulainen vuonna 1956, järjestösihteeri vuonna 1967. Joitakin vuosia liiton palveluksessa oli lisäksi puolipäivätoiminen toimistoapulainen hoitamassa kukkavälityspalvelua.

Nykyisin liiton palveluksessa on kolme päätoimista toimihenkilöä.

Toukokuussa 1958 perusti Helsingin kaupunki Meripäällystövälityksen huolehtimaan alusten päällystöön kuuluvien toimipaikkojen välittämisestä. Tällöin vapautui liitto siitä radiosähköttäjien laivoihin välitystoiminnastaan, jota se virallisen päällystövälityksen puutteen vuoksi oli joutunut hoitamaan käytännöllisesti katsoen jo perustamisestaan saakka.

Vuonna 1958 aloitti liitto kukkavälityspalvelun laivoissa toimessa olevia varten. Tämä palvelumuoto antaa merenkulkijoille mahdollisuuden kukkatervehdysten lähettämiseen ja varsinkin äitienpäivänä ja Jouluna sitä käytetäänkin runsaasti.

Marraskuun 1 päivänä 1967 pidettiin Laivaradiosähköttäjien työttömyyskassan perustava kokous. Sosiaaliministeriö vahvisti kassan säännöt 30.4.1968. Työttömyysavustuksia alkoi kassa maksaa laivaradiosähköttäjille vuoden 1970 alusta lukien.

Kassa muutettiin vuonna 1978 Radiosähköttäjien työttömyyskassaksi, johon kaikki Virkamiesliitosta eronneet radiosähköttäjät tällöin liittyivät.

Työtaistelurahasto perustettiin keväällä 1980 ja osoittautui heti todella tarpeelliseksi kahdeksanviikkoisen työtaistelun takia.

Liiton kesäpäivätoiminta aloitettiin vuonna 1978: päivien tarkoitus on kerätä liiton jäseniä perheineen muutaman päivän yhteiselle lomalle johonkin lomakeskukseen. Päivät ovat saavuttaneet suuren suosion.

Puuttumatta liiton mitä moninaisempaan toimintaan ja tapahtumiin vuosikymmenien kuluessa edellä esitettyä tarkemmin, on syytä kuitenkin mainita eräs asia, johon liitto alusta pitäen on lukuisia kertoja joutunut puuttumaan; nimittäin erivapauskysymys. 1970-luvullakin se aiheutti pari kertaa vilkasta toimintaa.

Vuonna 1977 Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö, EFFOA anoi kahdelle Ruotsin-liikenteen autolautalleen erivapautta radiosähkötysaseman pitovelvollisuudesta. Anomus sai aiemmasta käytännöstä poiketen merenkulkuhallituksessa myönteisen vastaanoton. Perässä olivat tulossa muutkin autolauttavarustajamme.

Radiosähköttäjäliitto vastusti jyrkästi erivapauksien myöntämistä meriturvallisuuden ja kansainvälisten sopimusten perusteella ja sai kaikkien merenkulkijajärjestöjen tuen taakseen, samoin ulkolaisten järjestöjen solidaarisuusvakuutuksia. Näitä erivapauksia ei lopulta myönnettykään.

Sen sijaan toukokuussa 1978 MKH yllättäen myönsi kahdelle Eckerö-varustamon matkustajalaivalle erivapaudet; liitto ei saanut siitä mitään tietoa etukäteen. Asiaan päätettiin puuttua välittömästi järjestöllisin toimenpitein.

Liitto asetti kaikki Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä liikennöivät matkustajalaivat boikottiin kutsumalla niistä sähköttäjät pois ja vaati erivapauksien peruuttamista; muussa tapauksessa boikottia oltiin valmiit laajentamaan muihinkin aluksiin.

Viikonvaihteesta johtuen merenkulkuviranomaisia ei ollut tavattavissa ja tämän takia Eckerö-varustamo sitoutui peruuttamaan erivapaushakemuksensa ja boikotti voitiin purkaa ennenkuin vuorokausi erivapauksien myöntämisestä oli ehtinyt kulua umpeen.


Edellinen osa:

Radiosähköttäjien edunvalvonta

Seuraava osa:

Yhteistyö