Aikoinaan kun kävimme Radiosähköttäjätutkinnon suorittamassa, kuka Helsingissä ja kuka Raumalla, niin sähkötysopetukseen käytettiin vanhaa perinteistä sähkötysavainta "pumppua"

No monet meistä merelle päästyään, laivapaikan saatuaan, hankki vähän modernimpia sähkötysavaimia. Itselläni oli USA:n linjalla vuosikaudet puoliautomaattinen ns Vibroplex avain. Myöhemmin hankin erään yksityisen teknikon valmistaman tosi hienon ja pienen automaattiavaimen, joka meni lainassa ollessaan, 90 luvun lopulla Grönlannin länsipuolella Ms Finnpolariksen haaverissa meren pohjaan. Maj-Britt Pekosella oli tuo avain silloin käytössään. Finnpolariksen koko henkilökunta pelastui. Siitä olisi varmaan aihetta vielä kirjoittaa erikseen.

No markkinavoimatkin lähestyivät meitä noilla sähkötysavain asioilla. Ohessa on skannattuna Radiotaso Oy:n ilmoitus Golden Key automaattiavaimen mainoksesta. Ko avainmalli olikin erittäin suosittu suomalaisten laivaradiosähköttäjien keskuudessa. Kyseinen ilmoitus on julkaistu joulukuun 1968 RS lehdessä. Silloin elettin vielä Kekkoslovakialaista markka aikaa, mutta mainittakoon, että valmiina koottuna tuon avaimen hinta oli noin 3/4 aloittelevan kipinän kuukausipalkkaa.

Automaattisten ja puoliautomaattisten sähkötysavainten käytöstä huolimatta tunsin käsialasta ja lähettimen soinnista silloiset kaikkein aktiivisimmin bandilla 12670 liikennöivät kollegat.

Seppo Sihvonen, jäsen nro 1122

Minäkin muistan nuo Golden Key mainokset RS-lehdessä silloin. Kovasti teki mieli ostaa sellainen, mutta tuo hinta tuntui silloin liian kovalta. Jatkoin siis loppuun asti ”pumpun” varressa...
Kyllä se viesti silläkin kulki kevyesti Helsinkiradion operattoreille. Joskus tahtoi käsi kylläkin ruveta puutumaan pitkää viestiä nopeasti antaessa. Ei kylläkään niiden jokapäiväisten laivan kulkuun liittyvien paikka- ja nopeustietojen antamisessa varustamolle. Nehän olivat varsin lyhyitä viestejä.
Mutta olisi sillä automaattiavaimella voinut näyttää Chathamradion tuhatta ja sataa antaville operattoreille, että täältäkin ”pesee”...

Rakentelin itse automaattiavaimen vasta myöhemmin 1980-luvulla, laivasähköttäjän hommista jo pois jääneenä, Radioamatöörilehdessä olleen ohjeen mukaan. Kun oli kova kiire ja halu saada vain toimiva laite juoteltua kasaan, tuli siitä aikamoinen hässäkkä, jossa oli joka suuntaan sojottavia komponentteja ja lankoja sikin sokin. Toimiva laite siitä kuitenkin tuli, vaikka en siihen tullut koskaan rakentaneeksi minkäänlaisia kuoria. Olin kuitenkin tyytyväinen, kun sain sen toimimaan suurin piirtein vanhoista radioista purkamillani osilla. Releenä oli m/s Margaretasta aikanaan vähän viallisena poistamani avainnusrele, joka tuossa yhdistemässä kuitenkin toimi tyydyttävästi. Jossain sekin laite varmaan vielä on...

Tuosta Ms Finnpolariksen haaverista olisi mielenkiintoista kuulla lisää... Hyvä että kaikki siitä pelastuivat!