Historia

4. Muutamia silmäntekeviä.

"Kipinälennätinkoulussa" v. 1919 toimi koulun vääpelinä jämeräotteinen vaikka rakenteeltaan hintelähkö mies, jota kohtaan me senaikuiset nuoret tunsimme melkein vapisuttavaa kunnioitusta. – Valitettavasti hän allekirjoittaneen alokasajan alkupuolella jo siirtyi vaativampiin tehtäviin, joten mikään yksityiskohta ei hänen silloisesta toiminnastaan ole jäänyt mieleen.

Joka tapauksessa on mies nyt sähköttäjäkantamme "ikäpresidentti": Jäänmurtajasähköttäjä Allan Henriksson.

*

Sortavalan radioasemalle pystytettiin v. 1920 noin 50 m. korkea masto, jota nostettaessa sattui onnettomuus: Vintturin pidäkehaka laukesi, ja kammesta vääntäneen asevelvollisen sähköttäjän oikea käsi jäi hammaspyörien väliin, jolloin kolme sormea murskaantui.

Mies oli ennen onnettomuutta samanlainen kuin me muutkin. – Suruton ja huoleton.

Vähitellen hän muuttui mietiskeleväksi ja sanoipa joskus julkikin ristiriitaiset ajatuksensa. – Jälkeenpäin on selvinnyt, että mies niinä aikoina otteli Jaakopinpaininsa, ja voitti, kuten miehen tuleekin.

Vammaisuudestaan huolimatta mies pysyi ammatissaan kiinni, perehtyi siihen syvemmin, tutki ja teki työtä. Luki itsensä insinööriksi, perusti pienen työpajan Vironkadulle Helsinkiin. Siirsi sen ensin Pohjois Makasiininkadulle* ja myöhemmin Lauttasaareen, jossa hänen tehtaassaan nykyisin työskentelee parisensataa työntekijää.

Tehdas kantaa hänen nimeään: Oy. Radio E. Hellberg.

*

Hankoradion vääpelinä v. 1921 – asema näet kuului silloin puolustuslaitokselle – oli lujaotteinen ja suoraviivainen mies, jolle karvaankin totuuden sanominen oli luonnollinen asia – sanoipa hän sen sitten ylemmilleen tai alemmilleen. – Useimmiten hän sanoi sen itselleen.

Vääpelimme otti kerran sotamiehen kirjeen syysmyrskyisenä koiranilmailtana postin viedäkseen, mutta unohti kirjeen taskuunsa muiden asioidensa takia. Yömyöhällä radioasemalle palattuaan hän havaitsi unohduksensa ja painui uudelleen tuolle 6 km:n taipaleelle ja postitti kirjeen.

Hän on yhä edelleen yhtä tunnontarkka, joten virkaveljet voivat täydellä luottamuksella kääntyä Helvar Huollon puoleen ja kertoa asiansa silloiselle vääpelille, nyk. majuri Y. Kantaselle.

*

Vuonna 1922 suoritti Santahaminan radioasemalla asevelvollisuuttaan lyhyenläntä, savolaissyntyinen mies. Hän toimi koneistonhoitajana itsenäisillä vartiovuoroillaan.

Hoidettavina oli 1 Dieselmoottiri*, 1 André & Rosenqvistin poltto-öljymoottori generaattoreineen, pari muuttajakonetta – 25 & 10 kw. sekä paljon muuta.

Mies ei koskaan tehnyt numeroa itsestään, emmekä me sähköttäjätkään kiinnittäneet huomiota häneen, siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen vartiovuorollaan oli aina kaikki niinkuin olla pitikin. – Eihän kukaan vatsaansakaan ennen muista kuin sitä kivistää.

Oli kuitenkin niitä, jotka älysivät miehen kyvyn. Sillä Helsingissä, Kasarmintorin marmoripalatsista, yleisradiomme päämajasta käsin hoitaa yleisradioasemiemme teknillistä puolta mies, joka nykyisin tunnetaan nimellä teknillinen johtaja J. Rissanen.

*

Helsingissä päättyivät radiosähköttäjäkurssit v. 1923 teollisuuskoulun tekstiiliosaston huoneistossa. Oppilaana oli m.m. eräs pitkänhuiskea nuorukainen, joka aikaisemmissa koululaisharrastuksissaan oli menettänyt toisen silmänsä poikain tavoin kokeillessaan laitteilla, joiden voima oli tehokkaampi kuin kokeilijan varovaisuustoimenpiteet.

Nuorukainen oli innokas radioamatööri, ja myös tekijäksi tunnustettu, koskapa toimi radiouutisten vastaanottajana "Helsingin Sanomissa".

Hän oli tullut kursseille saadakseen myös valtion antaman todistuksen taidostaan.

Ei ollut puhettakaan siitä, etteikö mies kursseittakin jo olisi kyennyt vastaanottamaan. Mutta silloin ei otettu kirjoituskoneella vastaan, vaan lyijykynällä, ja tulevan sähköttäjän tekstistä oli muidenkin kuin läpiliipattujen sanomalehdentoimittajain saatava tolkku.

Nuorukaisemme käsiala oli kuitenkin sellainen, että codetekstikokeissa ei n:n ja u:n; a:n ja o:n; e:n ja i:n; k:n ja h:n eroa havainnut. Kun sitten puolueeton ja varmasti sisälukutaitoinen henkilö koetta luki, niin jokaisesta väärinlukemasta sai kokeensuorittaja virhepisteen, jolloin niitä karttui niin paljon ettei miehemme läpäissyt.

Jälkeenpäin hän on todennäköisesti kirjoittanut "selvää tekstiä" koskapa on ryhtynyt Posti- ja lennätinhallituksen palvelukseen.

Helsingin postitalosta hänet löytää siitä huonesta*, jonka ovikilpeen on painettu sanat: Yli-insinööri E. Heino.

A t n.

 

Edellinen osa:

3. Radio 25 vuotta sitten.

Seuraava osa:

5. Vaellusten varrelta.