Radiosähköttäjäliiton nimenvaihdos

Lisää
8 vuotta 8 kuukautta sitten #152 : Juhani Tikkanen
Suomen Radiosähköttäjäliitto ry muutti nimensa Suomen Tietoliikennetekniset ry:ksi 07.10.1985.

Taustalla mm. jäsenkunnan taustojen laajentuminen tietoliikenteen suuntaan.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
8 vuotta 8 kuukautta sitten #153 : Tapani Salminen
Tänä päivänä uusi nimi vastaa varmaan täysin nykyistä ammattikuntaa, ainakin länsimaissa. Kaukoidässä ja joissakin Välimerenkin maissa vielä ilmeisesti sähköttäjiäkin on, ja sähkötykselläkin lienee mahdollista vielä toimia. Ainakin siitä päätellen, että asemia on vielä sähkötykselläkin kuultavissa.

Virittelin kevättalvella vanhan liikennevastaanottimeni vastaanottokuntoon. Se on 1940-luvulta peräisin oleva RCA, AR-88LF, jonka taajuusalueet ovat 75 Khz- 550 Khz, ja 1,5 – 30 Mhz. Se oli ollut niin pitkään käyttämättömänä, ettei siitä ensin kuulunut kuin suhinaa jos sitäkään, vaikka antennin piti olla kunnossa. Silloin muistin sähköttäjäajoilta vanhan hokeman: ”Paista putket”.
Ideana oli se, että elohopeahöyryputkien metalli alkaa käyttämättömänä aikaa myöten muuttua höyrystä metalliksi lasiputken seinämiin, eikä putki voinut toimia.

Laitoin siis vastaanottimeen vain putkien hehkut päälle, ja annoin sen kuumentua muutaman tunnin. Sitten, kun väänsin anodit päälle, alkoi maailma taas avautua ja asemia kuului ympäri maapallon.

Kun kuuntelin rannikkoasemia 8 Mhz:n taajuusalueella, siellä oli kuultavissa Italian IAR ja Kreikan SVO noin 8420 Khz kohdalla. Istanbulistakin kuului TAH kovaa ja selvästi. Sitten oli idästä UAT ja HLG 8495Khz, jälkimmäinen muistaakseni Vietnamista tai ainakin jostain niiltä seuduilta.
12Mhz:n alueeltakin pikaisesti selatessani kuului ainakin TAH 12650Khz ja HLO 12880Khz. Ne pyörittivät tunnusnauhaansa (”kuranarua”) enkä kuullut niiden liikennnöivän. Ehkä sitäkin olisi ollut kuultavissa, jos olisin malttanut jäädä pidemmäksi aikaa kuuntelemaan.

Tuli oikein nostalgisia tunnelmia noita kuunnellessa... :)

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
8 vuotta 8 kuukautta sitten #154 : Juhani Tikkanen
Mulla oli joskus Jenkeistä hankittu Hallicrafter BFO.lla varustettu LA vastaanotin. Tein siihen 220 VAC powerin itse. (Alunperin 110 VAC). En oikein paljon seilausaikana jaksanut sillä kuunnella, ja myöhemminkin jäi jostain syystä pienelle kuulolle. Taisin jossain vaiheessa romuttaa koko toosan...

Katselin leffan Viimeisellä rannalla maanantaina, ja siinähän USAN ydinsukellusvene seilasi katsomaan että kuka se siellä San Diegossa vielä sähköttää. Oli Cokis pullo. Mietin että paljonko Coca Co Inc maksoi Hollywoodille tästä julkisesta mainoksesta; Sähköttävä Cokis puteli!

Sähkötyshän onnistuu johonkin 40-60 tasoon lähes kaikilta, eli kriisitilanteissa muutaman kk.n koulutuksella lähes jokainen oppisi tuon alkeistason. CW-lähetinhän on myös melko yksinkertainen, ei mitään modulaattoreita jne, pelkkää kantoaaltoa pois ja päälle.

Sähkötystähän on vaikea häiritä kokonaan peittoon.

Mutta mennyttä aikaahan se (onneksi?) edustaa.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
8 vuotta 2 kuukautta sitten #187 : Tapani Salminen
Tämä minulla vielä toimintakunnossa oleva liikennevastaanotin on peräisin OH3TT:lta Tampereen Vehmaisista v. 1965. Hänellä se oli ylimääräisenä ja jouti myydä pois. Yleisradion ULA-taajuudet olivat silloin melko uutta ja hän rakenteli juuri silloin itselleen ULA-viritintä, kun kävin tutustumiskäynnillä hänen luonaan. Itse koetin parhaillaan saada kasaan automaattiavainta sähkötykseen, siis ilman elektroniikkaa, vain jousia ja painoja käyttäen.

Asuin silloin Vehmaisten rautatieasemalla, ja vaikka välimatkaa OH3TT:n asunnolle ei ollut kuin ehkä kilometrin verran, minun piti hakea kottikärryt, saadakseni liikennevastaanottimen vaurioitta perille. Polkupyörän tarakalla aioin sen ensin kuljettaa, mutta siitä ei tullut mitään, niin paljon se painoi.

Katselin itse sen saman elokuvan silloin. Se oli veikeä juttu, vaikka elokuvan aihe sinänsä ei sitä ollutkaan. Lähetin oli jäänyt päälle, kun ihmiset olivat kadonneet ja ikkunaverhossa kiinni ollut limsapullo paineli satunnaisesti sähkötysavainta, kun avoimesta ikkunasta puhaltanut tuuli heilutteli verhoa...

Sähkötyshän on tosiaankin niitä varmimpia yhteydenpitokeinoja. Saa olla melkoisia häiriöitä, että sähkötyksellä ei sanoma menisi perille ja oikein. Luulenpa että se ei ihan kokonaan katoakaan maailmasta, ainakaan pitkään aikaan. Radioamatööritoiminnassa uskoisin sen säilyvän ja armeijat varmaan pitävät sitä hengissä ainakin varajärjestelmänä.
Sehän toimii pitkilläkin matkoilla ilman linkkejä ja hyvin yksinkertaisilla välineillä ja pienillä kustannuksilla. Nykyiset VHF- ym. radiopuhelimet (kännykät) tarvitsevat linkkejä tai satelliitteja toimiakseen, ja ovat hyvin alttiita häiriöille.

Muutoinhan sähkötys on tosiaan jo mennyttä aikaa. Mutta sen ajan ”vanhoille parroille” se kuitenkin vielä aiheuttaa helposti nostalgisia sydämen tykytyksiä, samaan tapaan kuin nuoruuden Lapinvaellusretkillä käytetyn hyttysöljyn tuoksu tuottaa samanlaisia tuntemuksia, kuin silloin aikoinaan erämaaluonnossa kulkiessa, vaikka sitä haistelisikin jossain aivan muussa ympäristössä... :)

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Sivun luomiseen käytetty aika: 0.241 sekuntia