Salminen Sotkamosta muistelee

Lisää
9 vuotta 3 viikkoa sitten - 9 vuotta 3 viikkoa sitten #56 : Juhani Tikkanen
Salminen Sotkamosta kirjoittaa:

Kyllä se vain minulle sopii, että laitatte jutunpätkän sinne vanhojen aikojen foorumille. Niitähän on sieltä kiva käydä katselemassa, varsinkin, jos ja kun siellä on muidenkin muisteluksia.

Olen taas monien vuosien tauon jälkeen käynyt kuuntelemassa entisiä HF-laivataajuuksia ja rannikkoasemia, mutta eipä niitä enää juuri ole.

Minulla on vielä hengissä vanha RCA:n liikennevastaanotin jostain -40 luvulta. Joitakin vietnamilaisia, egyptiläisiä, kreikkalaisia yms. rannikkoasemia on vielä kuultavissa, mutta en niilläkään ole laivaliikennettä havainnut. En ehkä ole jaksanut odotella tarpeeksi kauan...

Haikealta tuntuu, että radioamatööritoiminnassakaan ei enää vaatimuksena ole sähkötys. Ei se silti varmaankaan minnekään kokonaan katoa. Amatööribandeilla vielä sähkötellään, ja voi olla että siitä tulee vielä jonkinlainen statussymbooli, tai miten sen nyt sanoisi. Ainakin luulisin, että sähkötystaidoton, vain puheella toimiva "rätinpurija" saattaa tuntea jonkinlaista puutetta, jos vieressä kaveripitää yhteyttä morsettamalla...



Olin laivaradiosähköttäjänä n. 4 vuotta Lundqvist varustamolla vuosina 1966-1970. Ensimmäinen laiva oli M/s Margareta (OFSQ), jossa olin pari vuotta. Sitten vaihdoin s/s Brettenham´iin (OFVB), koska se oli lomalta palattuani lähempänä.

Valmistuin v. 1966 keväällä Posti- ja Telehallituksen kurssilta Lauttasaaren Särkiniementieltä ja muutaman viikon kuluttua nousin laivaan Uumajassa. Eli Vaasan laivalla ensin yli meren.

En ollut koskaan ollut ulkomailla, ja olin siis erittäin epävarma matkustamaan. Nousin kuitenkin sovitusti Uumajaan menevään laivaan. Oltiin jyskytelty vain hetken merellä kun kovaäänisistä kuului kuulutus, jossa pyydettiin radiosähköttäjä Salmista tulemaan komentosillalle. Ihmettelin mielessäni syytä tähän. Ja ujona nuorena miehenä istuin vielä hetken paikallani, etten herättäisi huomiota, siis ettei kukaan huomaisi, että kuulutus koski juuri minua.

No - komentosillalla laivan sähköttäjä sitten selvitti, että varustamosta oli pyydetty minua viemään laivalle mukanani kaksi messikalleksi pestautunutta koululaista. En tiedä, tiesikö varustamo heidät koululaisiksi, mutta myöhemmin sekin selvisi, ja oli hankaluuksia saada heidät syksyksi takaisin Suomeen ja kouluun. No, pojat tulivat komentosillalta mukaani.

Tulimme sitten Uumajaan, ja väki tungeksi laiturille. Silloin vasta tuli mieleeni, etten ollut huomannut vaihtaa yhtään Ruotsin kruunuja matkaa varten. Laiturilla seisoi kuitenkin linja-auto, ja kun muutkin näyttivät nousevan siihen, niinpä nousimme mekin.

Kukaan ei kysellyt maksua, joten menimme istumaan, ja sitten aloin jännätä, mistähän minä sen Margaretan mahtaisin löytää. Hetken aikaa ajettuamme rantateitä pitkin huomasin aivan sattumalta yht´äkkiä kauempana olevassa laiturissa laivan, jonka keulassa luki Margareta.

Jäimme pois linja-autosta ja onnittelin hiljaa itseäni, että sattuma pelasti minut pinteestä.

Nousimme laivaan, ja kannella olleen kaverin kanssa väänsimme ruotsia hetken, ennen kuin hän kysyi, puhunko suomea. Juttelu helpottui sitten huomattavasti. Hän pyysi meitä odottamaan kannella ja tuli hetken kuluttua takaisn vanhemman miehen kanssa, joka rupesi järjestämään meille majapaikkaa yöksi kun oli jo ilta.

Pääsin laivan vierashyttiin nukkumaan, ja sanoin tälle vanhemmalle miehelle, että minulla on varustamolta kirje kapteenille, mutta kai sen voin antaa sitten aamulla. Näin sovittiin.

Aamulla sitten menin kapteenin juttusille ilmoittautumaan, ja sehän oli se sama mies. Olin illalla luullut, että hän on laivan stuertti. Vähän kapteenia hymyillytti hämmennykseni, kun oli varmaan jo illalla tajunnut tilanteen.

Kapteeni oli Hilding Karlsson, hieno mies, joka selvitti aina kaikki asiat parhain päin. Opin häneltä kuukausien vieriessä paljon.


Margareta oli n. 100 m pitkä, 1953 Rotterdamissa valmistunut kuivalastialus, jonka nopeus oli 13 kn, vaikka tavallisesti ajeltiin vain 8-12kn nopeudella.

Moottori oli 2020hp. Tonnisto 3740 DWT.Leveys oli n. 14m, ja syväys 5,9m.

Radiohytti oli kulkusuunnassa vasemmalla puolella, komentosillan siiven alapuolella. L-kirjaimella varustettu korsteeni oli aivan radiohytin vieressä, joten siinä kuului jatkuva dieselkoneiden jumputus. Siihen kyllä tottui nopeasti, eikä se haitannut hommia, varsinkaan kun laittoi kuulokkeet päähänsä.

Uumajasta lähdimme sitten merelle, ja suoraan kohti Amerikkaa. Mutta se on jo toinen juttu, niin kuin Kipling tapasi sanoa... :)


Kerronpa siitä kotvan kuluttua.

Laitan tähän liitteeksi muutaman kuvan itsestäni nuorena Margaretan radiohytissä, ja Margareta Baddeckissa Amerikan puolella, ja jonkun myrskykuvan.


Tapani Salminen

PPA1 Käkikumpu
88600 SOTKAMO

Kuvia:
Margaretan radiohytti 5.7.1967.jpg 269 kt
Margareta Baddeckin satamassa Amerikassa 1967.jpg
Matkalla Atlantin taakse 68 kt
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 9 vuotta 3 viikkoa sitten Juhani Tikkanen.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Oula Paltto

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
9 vuotta 3 viikkoa sitten #59 : Juhani Tikkanen
Vastaus käyttäjältä Juhani Tikkanen aiheessa Vs: Salminen Sotkamosta muistelee
Salminen Sotkamosta löytyi liittomme sähköpostiin, ja tässä aloitusviesti:


Usein muistelen kaiholla niitä laivaradiosähköttäjän hommia 1960-luvulla ja 1970 luvun alussa. Oli se aikaa se. Olin silloin nuori ja kaikki oli elämässä edessä päin. Ja maailmaa näki niissä hommissa, mikä oli siihen maailman aikaan tavatonta. Seitsemänkymmentäluvullahan taisi vasta varsinaisesti alkaa nämä suomalaisten ulkomaanmatkat, seivämatkat sun muut.
Atlantin molemmilla puolilla tuli käytyä useaan kertaan, samoin Pohjois-Afrikan maissa ja tuli kerran käytyä Albaniassakin, joka oli silloin vielä aivan suljettu valtakunta ja teki yhteistyötä vain kiinalaisten kanssa.
Redillä oltiin Durresin edustalla ja odoteltiin sisäänpääsyä satamaan, kun ulos tuli kiinalainen laiva. Miehistö oli asennossa laidoilla, torvet soivat ja keskilaivan kohdalle olivat kiinnittäneet valtavan, monta metriä kanttiinsa olevan Maon kuvan.

No joo...näitä muisteluitahan olisi... :)

Hyvää ja aurinkoista kevättä!

Tapani Salminen
PPA1 Käkikumpu
88600 SOTKAMO

Tikkis kommentoi:

liitän Salmisen osoitteen vaikka jonkin aikaa sitä harkitsinkin. Mutta näin arvokkaan muisteluksen lähettäjältä on ihan pakko paljastaa postikorttiosoite?
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Oula Paltto, Seppo Sihvonen

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Sivun luomiseen käytetty aika: 0.249 sekuntia