Salminen, sähköttäjä Sotkamosta, # 3

Lisää
8 vuotta 7 kuukautta sitten #291 : Tapani Salminen
Elmon tulet

Höyrylaiva Brettenham kynti Pohjoista Atlanttia matkalla Amerikan mantereelta Eurooppaa kohti. Aurinko oli laskeutunut ahterin taakse, mutta iltarusko kajasti vielä voimakkaana läntisellä taivaalla.

Olin ottanut säätiedotuksen aamulla ja se ennusti illaksi rajuilmaa. Aikanaan se sitten tulikin ja aallokko alkoi kohota tuulen ajamana aina vain korkeammalle. Varsinaiseksi myrskyksi se ei kuitenkaan ollut vielä iltaan tultaessa yltynyt. Tuulipahan kuitenkin navakasti ja meressä se kuljetti aaltojen pinnalla valkoisia vaahtovanoja.

Ilma oli kostea ja hautova ja jollakin tavalla usvaisen kellertävän oloinen, kuin monesti tulevan ukonilman edellä, kun kiipesin metallitikkaita pitkin laivan komentosillan yhteyteydessä olevaan radiohuoneeseen. Päivän viimeistä edellinen vahtivuoro oli juuri alkamassa ja vääntelin vastaanottimet päälle.

Kuuntelin Helsinkiradion listan laivojen kutsumerkeistä, joille sillä oli sanomia. Samoin vanhasta tottumuksesta tarkistin myös Göteborg radion ja Rogalandin listat. Kenelläkään ei ollut meille mitään asiaa. Hiljaista oli myös 500 Khz:n kutsutaajuudella, paitsi, että siellä kuului hetkittäin ihmeellistä purinaa ja välillä kovaa kohinaa. Välillä taas räsähteli siihen malliin, että siirsin kuulokkeet sivuun ja laitoin kaiuttimen päälle säästääkseni korviani. Olin jo aikaisemmin saanut kuulovaurion kovista pamauksista pitkillä aalloilla, kun lähellä olevan laivan kipinä tarttui sähkötysavaimeen, vastaanottimen äänenvoimakkuuden ollessa kovalla ja kuulokkeet korvillani.

Koko vahtivuoron radioaaltojen pörinä ja purina ja rätkähdykset jatkuivat. Kun vuoron loputtua suljin vastaanottimet ja lähdin hyttiini huomasin komentosillan siivelle tullessani että ilma oli käynyt entistä kosteammaksi ja hautovammaksi. Taivaanrannan kajastus oli enää heikko, mutta sen valossa ilma näytti ikään kuin vihertävältä. Kun lähdin laskeutumaan metallitikkaita pitkin kannelle, huomasin mastojen kärjissä vihreän valon. Se sädehti mastojen huipussa olevien nuppien ympärillä 10 – 20 cm etäisyydelle nupista. Valo oli pehmeän himmeä ja aika utumainen, mutta selvästi nähtävissä. Jäin katselemaan niitä ja valo ikään kuin väreili siinä paikallaan nupin ympärillä.

Merenkäynti oli kuitenkin sen verran rajua, ettei tehnyt mieli jäädä pitemmäksi aikaa kannelle näkyä ihmettelemään, vaan kiirehdin hyttiini, ja rupesin nukkumaan.
Vasta seuraavana päivänä todella aloin miettiä ja ihmetellä, mitä ne valot oikein olivat. Vanhemmat merikarhut arvelivat, että Elmon tuliahan niiden täytyi olla. Olen nyt netistä koettanut katsella tietoja näistä Elmon tulista. Siellä kuitenkin esitetään, että ne olisivät sinisiä purkauksia. Nämä minun näkemäni valot olivat kuitenkin kellanvihreitä ja loistivat rauhallisesti väristen mastojen nuppien ympärillä.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
8 vuotta 4 kuukautta sitten #292 : Tapani Salminen
Epätavanomainen paikkaus


S/s Brettenham oli jossain eteläisen Euroopan satamassa. Lastia oli purettu jo useita päiviä ja laivan runko oli noussut sen myötä korkeammalle vedestä. Meriveden ruostuttamaa ulkosivun teräspintaa alkoi olla paljon näkyvissä.

Laivan maalipintojahan käsiteltiin jatkuvasti, aina kun siihen oli mahdollisuus. Merivesi ruostutti kansirakenteiden pintojakin niin, että jatkuva ruosteensuojamaalien levitys telarullalla pitkin pintaa oli aivan tavallista ja tarpeellista, joskus hyvällä säällä merelläkin. Pahimpia paikkoja piti käsitellä ensin kaapimalla pintaan kerrostunutta ruostetta pois litteällä raudalla, jonka toinen pää oli teroitettu. Sitten vasta voitiin levittää pintaan ruosteenestomaali ja sen päälle pintamaali.

Tätä työtä voitiin ulkosivun osalta tehdä vain satamissa, kun laiva oli laiturissa, eikä liikkunut. Niin nytkin, kun oli tilaisuus, tämä työ aloitettiin laivan ulkosivun osalta. Toiselle puolelle laskettiin mies kelkalla sopivalle korkeudelle rassaamaan ruostetta pinnasta. Laiturin puolella laivaa pääsi samaa työtä tekemään laiturilla seisten.

Olin jo jonkin aikaa pitänyt taukoa ja nojaillut reelinkiin katsellen sataman touhuja. Oli aika hiljaista ja lastin purkauksessakin oli tauko. Katselin kun matruusi raapi pinnasta ruostetta, ja veteli välillä maalia jo puhtaaksi saamilleen paikoille. Äkkiä raapausrauta pysähtyi ja matruusi huusi perämiestä, joka oli myös kannella. Tämä laskeutui laiturille ja meni katsomaan, mikä oli vialla. Rauta oli osunut huonoon kohtaan metallipinnassa ja oli mennyt siitä lävitse.

Perämies tuumi hetken asiaa. Hän oli tupakkamies, joka kääri itse sätkiä. Hänellä oli siis taskussaan aina ohutta sätkäntekopaperia, jonka sisään hän kääri piipputupakkaa sopivan määrän.
Tehtyään päätöksensä hän otti pienen sätkäpaperiarkin taskustaan, kostutti sitä kielellään, ja liimasi sen tasaisesti raudan tekemän reiän päälle. Sitten hän otti maalitelan ja vetäisi varovasti maalia paperin yli ja paikattu kohta näytti aivan hyvältä ja tasaiselta.

Poistuin reelingin äärestä takaisin toimistohyttiini jatkamaan miehistön palkanlaskua. Samalla tuli hakematta mieleeni, että kuinkahan paljon noita paikkauksia mahtoi laivan ulkosivulla olla. Se oli kuitenkin pari metriä vesirajan yläpuolella, joten ei se nyt välittömästi ollut meriveden kanssa tekemisissä, mutta mieltäni jäi askarruttamaan koko laivan kunto. Lasti saatiin sitten purettua ja keula suunnattiin taas kohti Kanadan metsäisiä vuononperukoita hakemaan paperipuuta Euroopan paperitehtaille.

Laivahan oli jo vanha. Se oli rakennettu vuonna 1942 ja seilasi ensin Empire Bard nimisenä, sitten nimellä Angusburn ja lopuksi sitten Brettenham nimen alla. Olin mahdollisesti sen viimeistä edellinen sähköttäjä. Se purettiin nettitietojen mukaan v. 1971, eli vuosi sen jälkeen, kun jäin siitä pois, ja rupesin opiskelemaan toista ammattia varten. Se oli kuitenkin iästään huolimatta mukava wanhanajan laiva, joka höyryvoimalla kulkiessaan ei aiheuttanut juuri minkäänlaista ääntä. Senkin vuoksi pidin siitä.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Juhani Tikkanen

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
8 vuotta 4 kuukautta sitten #294 : Tapani Salminen
Säätiedotus Itämerelle


Olin jo ollut uudessa ammatissa monta vuotta, kun eräänä iltana kotiin soitti työkaveri lankapuhelimella, jollaisia puhelimet siihen aikaan, 1980 luvulla yleisesti olivat.
Hän sanoi, että kuuntelepas mitä tämä on.
Tein työtä käskettyä, ja puhelimesta kuului selvää sähkötystä, ja vielä aika voimakkaastikin. Kuuntelin hetken ja tunnistin, että siinä antoi jokin ruotsalainen rannikkoasema säätiedotusta eteläiselle Itämerelle. Olinhan niitä kuunnellut ja vastaanottanut lukemattomia kertoja aikanaan. En kuitenkaan voinut jäädä kuuntelemaan sitä loppuun asti, niin että en tiedä mikä asema se oli.

Selvitin asian työtoverille, ja tunsin kuinka kunnioitus entistä ”kipinää” kohtaan yleni entisestään. Olihan sähköttäjän ammatissa tietty hohto ja eksoottisuus tuohon aikaan.
Se jäi sitten vain ihmettelyjen varaan, miten rannikkoaseman sähkötyslähete pääsi vuotamaan puhelinlinjoille ja tulemaan meille asti lankoja pitkin.

Muistelen, että Karlsborgradio SAW tai Karlskronaradio SAA ja Tukholmaradio SMA antoivat sähkötyksellä säätiedotuksia Itämerelle 1960 luvulla, jolloin niitä ahkerasti kuuntelin.

Seuraavana ote löytämästäni, säätiedotuksia antavien asemien luettelon (keltainen paksu kirja) sivujen väliin aikanaan jääneestä paperiliuskasta, jossa on käsin vastaanottamani säätiedotus Stocholmradio/SMA :lta ilmeisesti 1960 luvulta.


Ensin se antaa säätiedotusta Pohjanmerelle, seuraavaksi Tanskan salmiin ja eteläiselle Itämerelle ja lopuksi keskiselle ja pohjoiselle Itämerelle ja Ahvenanmerelle...

Stocholm/SMA 292048 =

... = kattegat oresund and southern baltic =
southwest four from tuesday morning increasing to five in kattegat six stop vis. moderate some showers =
central and northern baltic =
southwest four during tuesday somewhat increasing stop vis. moderate at first locally fog in southern waters =
sea of aland = ...

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Sivun luomiseen käytetty aika: 0.194 sekuntia